Lempisanontani mukaan päivät ovat pitkiä ja vuodet lyhyitä. Kirjoitin viimeksi yli vuosi sitten. Joko minulla ei ole sanottavaa tai ei ole aikaa tai kykyä sanoa sitä.
Yksi muista vioistani on lainata aikaa katteettomasti, ilman todellista aikomusta löytää rakoa tehdä asioita. Sanon palaavani asiaan, useimmiten terästettynä; mitä pikimiten, ihan heti, ASAP. Päivät muuttuvat viikoiksi. En soita takaisin, en tule käymään, en sovi harrastuksesta. Aikomus on todellinen, aika kuluu ja sitten en enää vain kehtaa.
Töissä sama laulu, jos se ei ole aivan pakollista, kiireellistä ja tärkeää, asiaan palaaminen vain jää. Ehkä se on vain suomalaista yrittää tehdä kaikki pois listalta. Teeskentelen vielä, että näin periaatteessa voisi tapahtua. Ehkä se on ainoa tapa, jolla oikeasti voi saada kaiken. Pysyä uskossa vahvana, että ehdin vielä sinne viimeiseen ranskalaiseen viivaan. Voi myös yrittää lupailla vähemmän.
Sveitsiläinen juna kuvituksena. Ovat yleensä luotettavia, mutta eivät ne aina tule ja kulje ajallaan. Myth busted. Aikomus on varmaan kuitenkin ihan hyvä.
Palaan asiaan 