Talouspolitiikkahan on aina väärää, kysymys on vain siitä, kenen kannalta ja miltä kannalta. Mutta vaikka talouspolitiikka periaatteessa aina onkin väärää, on silti pyrittävä siihen, että se olisi kokonaisuutena ottaen mahdollisimman väärää. (Mauno Koivisto)
Lainaus Koivistolta on yksi lempilainauksiani, siitä saakka kuin bongasin sen Sixten Korkmanin kirjasta ”Väärää talouspolitiikkaa”. Se on todella oivaltava. Talouspolitiikka on arvovalintoja, mutta arvovalintojenkin taustalla tulisi olla talouden realiteetit ja taloustieteelliset laskelmat. Ongelma talouspolitiikassa on kahdenlainen: talouden kasvu asettaa rajat julkiselle taloudenpidolle, mutta ideologia asettaa rajat valtaapitävien ”sallittavista” keinoista. Vaikka elvytyksestä oltaisiinkin samaa mieltä, niin rakenneuudistuksien teosta ollaan poliittisesti eri mieltä.
Mitään yksittäistä keinoa ei ole varaa sulkea pois valikoimasta, ja järkevintä olisikin edetä rakenteiden parantamisessa ensisijaisesti tehokkaamman tulonmuodostuksen kautta. Työllisyystoimet ovat kuitenkin Suomen jäykillä työmarkkinoilla osoittautuneet poliittisesti lähes mahdottomiksi. Samanaikaisesti hallituksen tällä hetkellä ajama sote-uudistus ei välttämättä edes pyri julkisen sektorin tehostamiseen, kun kokonaisuudesta vaikuttaa puuttuvan elementit, joilla hidastettaisiin kustannusten kasvua.(1) Jos siis emme saa rakenteita vahvistavia toimia aikaiseksi – parempaa työllisyyttä, kilpailukykyä ja tehokkaampaa julkista sektoria, joudumme turvautumaan viimesijaisesti menoleikkauksiin.(2)
Miksi talouskeskustelu on vaikeaa ja helposti tulee tunne, että kaikkea spinnataan numeroiden tai niiden puuttumisen kautta. Nyt syksyllä 2020 viimeistään oivalsin, että taloustieteen mallinnusten avulla on helpointa on arvioida muutoksia, jotka kohdistuvat sosiaaliturvajärjestelmään ja mitattavissa oleviin suureisiin. Keskustelussa vaadittaisiinkin poliitikoilta ja yleisöltä malttia. Se, että ei ole todennettavissa heti numeerisia arvoja, ei tarkoita toimien hyödyttömyyttä. Kuitenkin kokonaisarvioinnin tulisi ratkaista: onko toimi julkista taloutta heikentävä vai vahvistava? Valtiontalouden tasapaino ja vastuullinen hoito ei voi perustua siihen, että työllisyyttä lisäävät toimet vaativat julkisten menojen lisäämistä.
- Valtiotalouden tarkastusvirasto, raportti 27.10.2020 ”… esitysluonnos ei kuitenkaan sisällä sellaisia vahvoja kannustimia, jotka ohjaisivat alueita hillitsemään kustannusten kasvua. Ehdotetut toimenpiteet eivät myöskään välttämättä ole riittäviä tämän tavoitteen saavuttamiseksi”. https://www.vtv.fi/julkaisut/katsaus-valtiontalouden-tarkastusviraston-keskeisetnakemykset-sosiaali-ja-terveydenhuollon-seka-pelastustoimen-uudistuksesta-ja-hyvinvointialueiden-perustamisesta/
- Kyynikon näkemys: ”Taloudellisesti tarvittavat toimenpiteet ovat poliittisesti mahdollisia vasta, kun ne ovat taloudellisesti jo liian myöhässä.” (Kjell-Olof Feldt, Ruotsin entinen valtiovarainministeri). Lisäksi ns. Junckerin paradoksi: ”Tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä, miten tulisimme uudelleenvalituksi, jos teemme sen.” (Jean-Claude Juncker, komission entinen puheenjohtaja)
Kuva: https://www.flickr.com/photos/golitlee/
Lisenssi https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/2.0/
Palaan asiaan 