Halu vaikuttaa asioihin ja korjata virheet maailmassa ovat olleet kai aina osa luonnettani. En kuitenkaan lyhyttä pyrähdystä lukuun ottamatta kokenut nuorisopolitiikkaa omakseni, ja olin aikuiselämästäni pitkän pätkän ulkomailla. Vuoden 2019 vaalien jälkeen tyrmistys poliittisen keskustelun tasosta vaihtui haluksi tehdä jotain konkreettisempaa. Liityin Kokoomukseen.
Puoluetoiminnassa hienointa on nähdä ihmisten antavan aikaansa yhteiselle asialle, ilman korvausta ja suurimmalla osalla ilman pyrkimystä poliittisiin tehtäviin. Jokaista tyrkkyä kohden on satoja vapaaehtoistyöntekijöitä lasten pomppulinnavalvojina tai vaalivirkailijoina. Lisäksi politiikasta kiinnostuneelle yhteisistä asioista puhuminen on aina mukavaa. Jos haluaa tehdä muutakin kuin harrastaa politiikkaa kaveriporukassa tai olla työssä puolueorganisaatiossa, on edessä ehdokkaaksi ryhtyminen.
Ideaalitilanteessa puolueiden kannatus riippuisi siitä, miten hienosta ja asiantuntevasta joukosta lista vaaliessa muodostuu. Asiantuntemuksella ja kyvykkyydellä kilpailu olisi tervein muoto kilpailla. Todellisuudessa populistiset keinot eivät ole jääneet monelta ehdokkaalta käyttämättä, toki käytöstapojen hallinta vaihtelee suuresti. Toisaalta uudet liikkeet kirittävät vakiintuneitakin miettimään, mistä liikehdinnässä on kyse.
Itse ainakin kaipaan asiapolitiikan paluuta ja uskon, etten ole ainoa.
Totta kai politiikkaa saa ja pitää edelleen tehdä oman persoonan näköisesti, mutta kilpahuutaminen twitterissä ei yhteisiä asioita rakenna. Uskon tylsästi ja epäseksikkäästi asioiden hyvään hoitamiseen. En halua poistaa politiikkaa politiikasta, sillä kysymys on myös arvovalinnoista. Mutta minulle tärkeintä on kirkastaa ajatusta siitä, että poliitikot ovat velvollisia hoitamaan kaikkien asioita, ei vain harvojen puolesta tai harvoja vastaan. Poliitikoilta ei voi olettaa kaikkien alojen asiantuntemusta, mutta äänestäjien tulisi vaatia ensisijaisesti kykyä ja halua löytää ratkaisuja.
Oma vaalilupaukseni on olla tekemättä irtolupauksia.
Totta kai haluan, että roskiksia löytyy tarpeeksi ja valaistusta lisätään, ja näissä asioissa uskon Helsingin strategiaan ohjata varoja osallistuvan budjetoinnin kautta kaupunkilaisten omille ideoille. Olemme kaikki kaupunkiasumisen asiantuntijoita ja tunnemme oman alueemme kehityskohteet niissä arkipäiväisissä asioissa, joissa kaupunki voi konkreettisesti tehdä pieniä ja merkityksellisiä tekoja. Itse lupaan perehtyä asianhoitoon, sitoutua järkevään taloudenpitoon ja hoitaa yhteistä hyvää sukupolvien tasa-arvo huomioiden.
***
OmaStadi on helsinkiläisten kanava osallistua 8,8 miljoonan euron jakamiseen kaupunkilaisten omille aloitteille. Suosikkialoitteitani ovat mm. pelitila nuorisolle ja omaa napaa lähellä oleva valaistuksen parantaminen Tervasaaren koirapuistossa. https://omastadi.hel.fi/
Kuvassa: kissanhännänvetoa, Samuli Paulaharju 1928, museoviraston kokoelma
Palaan asiaan 