Olen tänään hengitellyt syvään. Aamulla somesta ja mediasta naamalle tunkee kansallislippua heilutteleva huppupää. Punaisen Ristin työntekijää on heitelty kivillä. Harmi vaan, ettei uutiskuva ole Syyriasta vaan Suomesta.
Suomi-kuva. Yleensä miehen kanssa naureskellaan, että aina kun Suomi on otsikoissa, niin ensimmäisenä huolehditaan, että mitä ne musta ajattelee. Kuvailen yleensä Suomea erittäin individualistiseksi, kuvia kumartelmattomaksi kansaksi. Emme ole skandinaaveja, pohjoismaisia kylläkin. Ruotsi on ainaoikein isoveli, Norja maalaisserkku, Tanska on pohjolan italialainen ja Suomi on hullu täti ullakolla. Sanon tämän kaikella ylpeydellä, ollaan spessuja. Suomi lähettää punkkarit euroviisuihin ja nukuttaa lapset pahvilaatikossa.
Nyt on sitten Suomi-kuvaa pistetty uuteen kuntoon ihan urakalla. Ollaan jätetty äänestämättä pakolaiskiintiöasiassa ja maailmalle leviävä kuvaa lakanaurpoista. Ennen sain sentään vastailla hämmästelijöille äitiyspakkauksen olevan täyttä totta ja myönnellä käyneensä maailman parasta peruskoulua. Toivon, ettei koko kansaa tuomita muutaman vajaapään tekemisistä, vaikka maailman melkein paras koulu ei tehnytkään kaikista sivistyskansalaisia.
Ei auta vaipua synkkyyteen. On ihmisiä, jotka ottavat pakolaisia kotiinsa ja vastaanottokeskukset ja Punainen Risti hukkuu avuntarjouksiin. En linkitä tähän yhtään lakanaurpoa, vaan muun kuvan Suomesta. Suomessa on kunnon pyöräteitä, asia, jota kaipaan todella usein täällä Sveitsissä. Aion vielä joskus pyöräillä Baanalla.
(kuva Sami Niemelä flickr creative commons)
Palaan asiaan 
Kiva kun aloitit blogin! Ja mielenkiintoisen vielä kaiken lisäksi.:)
TykkääTykkää